Mitä on odotettavissa erikoiskahvien eri alkuperästä?

Kolmannen aallon kahvikulttuuri on ympäri maailman käynnistänyt kuluttajien huomion todennettuun alkuperään. Kahvinjuojat ovat alkaneet entistä enemmän kiinnostua kahvinsa alkuperästä, miksi se maistuu juuri tietynlaiselta ja sen matkasta siemenestä kuppiin.

Kahvin maku riippuu laajasta joukosta tekijöitä, mukaan lukien sen paahtoprofiilista, käsittelytavasta ja valmistuksesta. Alkuperällä on silti vaikutus kupillisen lopulliseen makuprofiiliin.

Jotta saisit käsityksen alkuperän vaikutuksesta kuppiin päätyvään makuun, laadimme luettelon muutamista korkean profiilin erikoiskahveista ja mitä niiltä voidaan odottaa. Opi lisää kustakin lukemalla eteenpäin. Perehdyt esim. etiopialaisten papujen raikkaisiin ja kukkaisiin makuihin ja brasilialaisen kahvin katkeranmakeisiin suklaavivahteisiin.

Brasilia

Brasilia on maailman suurin kahvin tuottaja ja viejä. Se vastaa noin kolmanneksesta maailman kahvimarkkinoista. Perinteisesti brasilialaista kahvia on kuvattu maultaan suklaiseksi, mallasmaiseksi ja pähkinäiseksi sekä hyvin täyteläiseksi ja vähähappoiseksi. Se johtuu siitä, että Brasiliassa kahvia viljellään alempana kuin muilla Latinalaisen Amerikan kahvintuotantoalueilla.

Useimmat brasilialaiset kahvit käsitellään joko luonnollisella menetelmällä tai luonnollisella survomismenetelmällä.

Luonnollinen käsittely (kuivakäsittely) tarkoittaa kahvimarjojen poimimista, puhdistamista, lajittelua ja kuivaamista ilman hedelmän tai kuoren poistamista. Tästä kahvi saa makeamman maun ja tasaisemman täyteläisyyden lopputuotteeseen, mutta mukaan voi tulla epämieluisia makuja, jollei kuivausta tehdä huolellisesti.

Luonnollisessa survomiskäsittelyssä sen sijaan kuori poistetaan, mutta hedelmäliha jätetään papuihin niiden kuivamisen ajaksi. Se parantaa sekä happamuutta että makeutta ja on usein vähemmän riskialtis kuin tavallinen luonnollinen käsittely.

Papujesi tarkka maku riippuu kahvin alkuperäalueesta Brasiliassa. Esimerkiksi Sul de Minasilta poimittuja papuja kuvataan usein sitrusmaisiksi ja hedelmäisiksi, kun taas Minas Geraisin kahvin makuprofiili edustaa enemmän perinteistä brasilialaista suklaamaisuutta ja pähkinäisyyttä.

Kolumbia

Kolumbialaisen kahvin makuprofiilia on vaikea tiivistää, koska maan kasvatusalueella on niin paljon moninaisuutta.

Kolumbiassa tuotetaan noin 10 % maailman kahvista. Eteläpuolella on alueita, kuten Huila ja Cauca, joista saadaan raikkaita, monipuolisia makuprofiileja. Niissä on usein vivahteita karamellista ja hedelmistä. Pohjoisilla alueilla, kuten Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa, kahvi on usein täyteläisempää ja pehmeämpää.

Toisin kuin Brasiliassa, Kolumbiassa suosituin menetelmä on pesukäsittely (märkäkäsittely). Tässä menetelmässä kahvimarjan kuori ja hedelmäliha pestään pois ennen papujen kuivaamista. Pestyillä kahveilla on usein raikkaampi ja puhtaampi makuprofiili, ja niistä voidaan maistaa enemmän alkuperää käsittelymenetelmän sijaan.

Etiopia

Etiopiaa pidetään yleisesti kahvin syntysijana. Maa tunnetaan hedelmäisten ja kukkaisten kahvien tuottamisesta. Usein maistuvia vivahteita ovat marjat, sitruunat, jasmiini ja väriminttu. Etiopialaisissa pavuissa on usein kirkas hapokkuus ja kevyt, miellyttävä teemäinen täyteläisyys, joka pääsee arvoonsa suodatinkeittotavoilla.

Kaksi tunnetuinta kasvatusaluetta Etiopiassa ovat Sidama (kahvipaketeissa usein käytetään vaihtoehtoista kirjoitustapaa ”Sidamo”) ja Yirgacheffe. Sidaman kahveissa maistuvat usein erilaiset marjat, mukaan lukien vadelma ja mustikka. Sitä vastoin Yirgacheffe-pavut ovat maultaan monipuolisia ja kukkaisia, ja niissä on herkkiä teemäisiä vivahteita.

Pesu- ja luonnollinen käsittely ovat kummatkin yleisiä Etiopiassa. Näiden lisäksi maassa on yleistymässä hunajakäsittely, jossa kahvia kuivataan niin, että sen pinnalla on vaihteleva määrä hunajamaista kasvilimaa.

Väli-Amerikka

Seitsemästä Väli-Amerikan maasta kuusi tunnetaan erikoiskahvin alkuperämaana. Koska mikroilmastot ja maaperä eri maissa ovat niin erilaisia, niiden kesken ei ole yhteistä makuprofiilia.

Honduras

Väli-Amerikan suurin kahvintuottaja Honduras tarjoaa laajan valikoiman makuja, mutta sen papuja usein kuvataan monipuolisiksi ja hedelmäisiksi. Parhailla on raikas ja mehukas täyteläisyys.

Guatemala

Guatemalan kahvi on usein makeaa, ja yleisiin makuvivahteisiin kuuluvat kookos ja karamelli. Korkeammalla merenpinnasta mausta tulee monipuolisempi ja hedelmäinen, ja siinä on vivahteita sitrushedelmistä ja marjoista.

Panama

Panamasta on tullut arvostettu alkuperämaa viime vuosina, ja siellä kasvatetaan eräitä maailman kalleimpia kahveja. Vuosina 2014–2020 panamalainen kahvi on rikkonut maailman hintaennätyksen joka vuosi Best of Panama -huutokaupassa.

Nykyään Panama liitetään usein gesha-lajikkeeseen (kirjoitetaan myös geisha). Panamalainen gesha on harvinainen, hieno ja kallis sekä aromaattinen, kukkainen ja sitrusmainen. Se on herkkä ja kevyesti täyteläinen.

Nicaragua

Nicaragualainen kahvi tunnetaan eri mauistaan, mutta usein siinä on hedelmävivahteita. Se on usein tasapainoista ja mietoa ja hapokkuudeltaan puhdasta ja kirkasta.

Costa Rica

Costa Rican kahveja kuvataan usein puhtaalta maistuviksi, jonka syynä on vesikäsittelyn yleinen käyttö. Tuloksena on kevyt ja tasapainoinen makuprofiili. Viime vuosina viljelijät ovat kuitenkin alkaneet laajentaa valikoimaansa.

El Salvador

El Salvadorin tuliperäinen maa on ravinnerikasta. Siksi elsalvadorilainen kahvi on usein makeaa ja tasapainoista.

Lähes kaikki elsalvadorilaiset kahvipensaat kasvavat varjossa. Pääosa niistä on bourbon-lajiketta, hienompien pacasin ja pacamarasin ollessa toiseksi ja kolmanneksi yleisimmät.

Indonesia

Indonesia on maailman neljänneksi suurin kahvintuottaja. Se tarjoaa monipuolisen valikoiman makuprofiileja eri kasvatusalueillaan. Kolme suosituinta kahvia tulevat Sumatralta, Javalta ja Sulawesiltä.

Laajemman kahviyhteisön keskuudessa Indonesia luultavasti tunnetaan parhaiten ainutlaatuisesta giling basah -käsittelymenetelmästä, joka tunnetaan myös puolipesu- tai märkäkuorikäsittelynä.

Tässä menetelmässä pavuista poistetaan hedelmäliha ja ne pestään, minkä jälkeen niitä kuivataan lyhyen aikaa (kaksi tai kolme päivää). Tässä vaiheessa pergamentti (paperimainen sisempi kalvo pavun ympärillä) poistetaan pavun ollessa yhä märkä. Muissa käsittelymenetelmissä pergamenttia ei poisteta (tai kuorita) kunnes papu on täysin kuiva.

Tämä muuttaa kahvin makua dramaattisesti. Se saa paksun, siirappimaisen täyteläisyyden, mutta jäljelle ei jää lähes yhtään makeutta ja hapokkuus jää erittäin vähäiseksi.

Indonesialainen kahvi tunnetaan maanläheisestä ja savumaisesta maustaan, jossa esiintyy tupakan ja yrttien vivahteita.

Kun papuja on saatavilla maista ympäri maailman, erikoiskahveissa on paljon makujen vaihtelua ja monipuolisuutta Latinalaisesta Amerikasta Afrikkaan ja Aasiaan.

Papupakettia valitessa kannattaa siis harkita huolellisesti, mitä haluaa. Voit vaikka keskustella baristan tai paahtimon työntekijän kanssa, millaista kahvia haluat kuppiisi. Survottua luonnollista brasilialaista? Ehkäpä kuitenkin kukkaista etiopialaista? Vaiko kuitenkin savuista, yrttistä sumatralaista märkäkuorittua kahvia?

Kun seuraavan kerran lähdet ostamaan kahvia, harkitse jonkin uuden kokeilemista. On tärkeää olla avoin ja valmis kokeilemaan uusia alkuperämaita ja käsittelytapoja. Jokaisella kokeilemallasi eri kahvilla on jotain ainutlaatuista tarjottavaa. Et koskaan tiedä, saatat yllättyä myönteisesti.