Mitä ovat eri kahvilajikkeet?

Kahvia ostettaessa on huomioitava useita tekijöitä, kuten alkuperä, käsittely, paahtoprofiili ja oma valmistustapa. Eräs usein huomiotta jäävä näkökulma on lajike, joka on taksonomiassa eli kasvien luokittelussa kahvin alalajia tarkempi joukko, eräänlainen alalajin alalaji. Lajike-sanan lisäksi käytetään myös termiä muunnos (varietas).

Eri lajikkeet edustavat laajempaa alalajiaan, mutta niillä on selkeästi erilaisia fyysisiä ja aistinvaraisesti havaittavia ominaisuuksia. Mitä enemmän tarkastelemme, mitä kahvilajike tarkalleen ottaen on, sitä hämmentävämmäksi se muuttuu.

Autamme asian käsittelyä selventämällä kieltä, jota ihmiset käyttävät puhuessaan kahvilajikkeista, ja tarkastelemme hieman lajikkeita, joihin saatat törmätä. Opi lisää lukemalla eteenpäin.

Mitä lajike tarkoittaa?

Arabica on yleisimmin kasvatettu kahvilaji. 60–70 % kaikesta ympäri maailmaa kasvatetusta kahvista on arabicaa. Valtaosa lopusta 30–40 %: sta on robustaa.

Arabicalla ja robustalla on kummallakin tuhansia lajikkeita, jotka asettuvat taksonomian hierarkiassa lajin ja alalajin alapuolelle. Kahvialan johtavalla tutkimusjärjestöllä World Coffee Researchilla on tällä hetkellä luettelossaan yli 50 vahvistettua lajiketta.

Eräät lajikkeista ovat jalostuslajikkeita. Nämä lajikkeet on ihminen luonut tarkoituksellisella jalostuksella. Jotta lajike voidaan katsoa jalostuslajikkeeksi, sen on säilytettävä erilliset ja samanlaiset ominaisuutensa jatkuvasti kasvatettuna. Sen on siis oltava yhtenäinen sukupolvesta toiseen eikä kertaluontoinen muunnos.

Hybrideitä saadaan aikaan jalostamalla kahden eri lajin, muunnoksen tai jalostuslajikkeen kasviperimää yhteen. Risteyttäminen on hybridien kasvattamista, jossa tarkoituksella kasvatetaan kahta eri kasvia siten, että muodostuu tulevia sukupolvia sisältämään kummankin vanhemman geneettistä materiaalia.

Jatkojalostettavat ovat luonnollisesti ilmeneviä lajikkeita, jotka valitaan huolellisella jalostamisella tai kloonauksella niiden levinneisyyden parantamiseksi. Siemennäytteet ovat yksittäisiä näytteitä, jotka on valittu jatkojalostettavaksi.

Mutaatioita tapahtuu kun kahvikasvin geneettinen materiaali muuttuu. Siitä seuraa tiettyjen kasvin ominaisuuksien muuttuminen, esimerkiksi tulee isompia marjoja tai leveämpiä lehtiä.

Viimeksi mainitaan perinnelajikkeet, jotka ovat luonnollisesti ilmeneviä villejä lajikkeita. Ne ovat olleet olemassa yli 50–100 vuotta ilman ihmisen vaikutusta. Perinnelajikkeet ovat erityisen yleisiä Etiopiassa, jota yleisesti pidetään kahvin syntysijana.

Typica ja bourbon: kaksi tärkeää lajiketta

Nykyaikaisen arabica-kahvin tuotannossa kaksi tärkeintä lajiketta ovat typica ja Bourbon. Kummatkin ovat peräisin Etiopiasta, ja niitä alettiin jossain vaiheessa viljellä Jemenissä. Sieltä niitä on toimitettu ympäri maailmaa.

Tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että typican ja bourbonin kanssa samanlaisia lajikkeita alettiin kasvattaa 1600-luvun loppupuolella Intiassa Mysoren alueella. Niiden uskotaan joutuneen erotetuiksi hollantilaisten uudisasukkaiden lähetettyä kahvinsiemeniä Indonesiaan ja sieltä takaisin Amsterdamiin.

Vuonna 1706 yksittäinen kasvi tuotiin Amsterdamin kasvitieteelliseen puutarhaan, ja se oli ensimmäinen virallisesti kirjattu typica-lajikkeen kasvi. Typica levisi sen jälkeen Amerikan mantereille 1800-luvun alkupuolella, ja sitä käytettiin valtaosassa Väli-Amerikan kahvitiloja yli 200 vuoden ajan.

Bourbon sen sijaan levisi Jemenistä La Réunionin saarelle (jota silloin nimitettiin Bourbonsaareksi) 1800-luvun alkupuolella. Tarvittiin useita yrityksiä saada lajike kasvamaan, eikä se silloinkaan levinnyt saarelta eteenpäin 100 vuoteen.

1900-luvun keskivaiheilla ranskalaiset lähetyssaarnaajat matkasivat läpi Afrikan, ja toivat Bourbon-siemeniä La Réunionista mukanaan. Se levisi myös Brasilian eteläosiin vuonna 1860 ja levisi pohjoiseen kohti Väli-Amerikkaa.

Bourbonin ja typican sukujuuret ovat pitkät ja monimutkaiset, mutta niiden tunnustetaan olevan taustalla suurimmassa osassa nykyaikaista kahvintuotantoa. Mutta näillä kahdella ikivanhalla lajikkeella on tiettyjä olennaisia eroavaisuuksia.

Typica-kasvit ovat yleensä noin viisi metriä korkeita, ja niissä on ohuet oksat ja suuret lehdet.

Niiden marjat ovat yleensä suuria ja soikeita, niistä saatava kahvi on makeaa, puhdasta ja sen maut ovat monimutkaisia.

Typica-sadot ovat yleensä pienempiä, mutta laadukkaampia. Kasvit ovat kuitenkin alttiimpia eri tuholaisille ja sairauksille.

Bourbon on myös korkea kasvi ja tuottaa pienempiä marjoja, joiden maku on makea ja monipuolinen. Sen sadot ovat kuitenkin hieman parempia kuin typicalla.

Mitkä ovat yleisimmät arabica-lajikkeet?

Nykyaikainen kahvintuotanto voidaan jäljittää takaisin typicaan ja bourboniin, joten niistä on luonnollisesti tullut monien muiden lajikkeiden ja jalostuslajikkeiden ”vanhempia” vuosien varrella.

Eräitä huomattavia typica-perheen lajikkeita ovat:

● Maragogipe: typican luonnollinen mutaatio, joka löydettiin Brasiliasta vuonna 1870. Se tunnetaan suurista marjoistaan ja lehdistään, mutta sen sadot ovat yleensä pienempiä. Kupin laatu voi olla erinomainen, mutta kasvi on hyvin altis sienille ja sairauksille.

● Kent: typicasta jatkojalostettu lajike, joka jalostettiin Kentin tilalla Intiassa vastustamaan Hemileia vastatrix -sienen aiheuttamaa kahviruostetta. Se on nyt yleinen Keniassa, jossa kasvaessaan se usein tuottaa raikkaan, puhtaan ja sitrusmaisen makuprofiilin.

● Mundo Novo: typican ja bourbonin luonnollinen risteymä Brasiliasta löydettiin vuonna 1943. Sen marjojen kypsyminen kestää pidempään, mutta sadot ovat suuria ja kupillisen laatu on hyvä.

Muita bourbonin jälkeläisiä ovat mm:

● Caturra: bourbonin luonnollinen mutaatio, joka löydettiin Brasiliasta. Kasvi on pieni, joten viljelijöiden on helppo hallita sitä ja sen sadot ovat suuria. Caturra on yleensä hapokas ja tasaisen täyteläinen.

● Catimor: caturran ja timor hybridin (itse arabican ja robustan hybridi) hybridi. Catimor-kasvit ovat myös pieniä, mutta niiden sato on erinomainen. Ne myös kestävät hyvin sieniä ja muita tauteja. Catimor-papujen happamuus on yleensä vähäistä, ja ne ovat melko kitkeriä, mutta niistä voi saada monipuolisia yrttimakuja huolellisesti kasvatettuina.

Harvinaiset ja hienot lajikkeet

Vuosien varrella joistakin lajikkeista tuli erityisen arvostettuja kahvialalla. Niiden makuprofiilit ovat usein monipuolisia ja ainutlaatuisia. Niistä saadaan siksi paljon muita lajikkeita korkeampi hinta.

Näitä ovat mm:

● Gesha (tai geisha): Alun perin etiopialainen perinnelajike. Gesha päätyi Väli- ja Etelä-Amerikkaan 1950-luvulla, ja siitä tuli erityisen suosittu Panaman kasvattajien keskuudessa. Vuonna 2005 panamalainen gesha otettiin mukaan Best of Panama -huutokauppaan, jossa se rikkoi korkeimman koskaan kahvipaunasta maksetun hinnan ennätyksen. Sen kupillisen laatu on poikkeuksellisen erinomainen, ja siinä maistuu kukkaisia ja teemäisiä vivahteita.

● Wush wush: Peräisin Wushwushin alueelta Etiopiasta läheltä Jimmaa ja Sidamoa. Wush wush kulki geshan kanssa samanlaista reittiä ja on nyt yleinen Kolumbiassa. Siitä saadaan hedelmäisiä ja kukkaisia makuja kupilliseen.

● SL34: Jatkojaloste yksittäisestä Kenian Scott Laboratories -laboratoriossa kasvaneesta kasvista (siksi SL) 1930-luvulta. SL34-kasvit ovat pitkiä ja sadon pavut ovat isoja. Niiden maku on monipuolisen hapan, aluksi puhtaalta maistuva ja jälkimaku on makea.

● Pacamara: paca- ja maragogipe-lajikkeiden hybridi, jota kasvatetaan lähinnä El Salvadorissa. Kasvi on pienikokoinen, mutta sadot suuria tihein pavuin. Pacamaraa viljellään korkealla merenpinnasta, jolloin se kykenee tuottamaan monipuolisia kukkaisia ja sitrusmakuja kupilliseen.

Vaikka kahvikupillisen makuprofiiliin vaikuttavia tekijöitä on monia, lajike on luultavasti yksi tärkeimmistä.

Useimmissa erikoiskahvipakkauksissa kerrotaan, mitä lajikkeita niihin on käytetty. Kun siis seuraavan kerran ostat kahvipapuja, kiinnitä huomiota lajikkeeseen ja mieti kupilliseen päätyviä makuja ja kokemuksia. Saatat löytää itsellesi uuden suosikin.